Oi miten ihanaa, pääsin kokeilemaan Epun uusia, upeita varusteita laittamalla ruunan ratsastuskuntoon maastoreissua varten. Liekkijärven maisemat olivat vuoden ympäri upeita, mutta kesä oli ehdottomasti omaa suosikkiaikaani maastoiluun. Oli muutenkin liian kuuma änkeytyä kentälle tai maneesiin ja yrittää koota ajatuksensa jotain kouluvääntöä varten.
Sain pyyhkiä hikeä otsalta (ja muualtakin) koko kuntoonlaiton ajan. Tottakai ruunan pentele oli käynyt piehtaroimassa oikein urakalla. Se pölypilvi, joka harjaamalla irtosi, oli vetänyt vertoja Saharan hiekkamyrskyillekin. Mutta huhkiminen ja hikoilu palkittiin ja lopuksi vihreään puettu ruuna oli ratsastajineen valmis maastomatkalle.
Kuuman ilman vuoksi suunnittelin tähtääväni kulkuni veden äärelle, koska eihän mikään ollut kesäkuumalla mukavampaa, kuin vähän kahlata rantavedessä... Yritin myös parhaani vältellä hämäriä metsäpolkuja, koska en välittänyt hyttysten joukkohyökkäyksistä. Toki pieni paarmalauma ja kourallinen itsepäisiä hyttysiä seurasi kintereillämme, mutta sehän nyt kuului kesään.
Kävelimme ja ravailimme puolipitkällä ohjalla kohti Liekkijärven rantaa ja rannalle päästyämme sain vain todeta, että emme olleet ainoita, jotka olivat saaneet rantavedessä kahlailua-idean päähänsä. Ranta oli täynnä erilaisia ratsukoita mulaamassa vedessä.Kiroilin mielessäni, tottakai rannan piti olla täynnä juuri silloin, kun minä olisin sinne tahtonut. Tyydyimme siis railakkaan rantalaukan sijaan kävelemään rauhallista tahtia pitkin veden rajaa.
Poistuimme rannalta ja nostimme laukan läheisellä peltotiellä. Laukka oli laiskaa, hädin tuskin kolmitahtista ja ruuna kulki pitkänä ja pää matalalla, kuin laiska lehmä. Annoin sen tehdä niin, oli liian kuuma ryhtyä vaaatimaan mitään muutakaan. Palasimme samanlaista, vähän turhankin rentoa laukkaa rannalle, josta porukkaa oli kadonnut muutaman ratsukon verran.
Ohjasin Epun veteen etupolvia myöten. Siitäpäs ruuna innostui, se kuopi, pärski, hörppi ja nosteli kinttujaan, kuin nuori gaselli. Välillä se heittele takapäätään sivulle kuin kevätvarsa, ja taas minä annoin sen tehdä niin. Huomenna olisi morkkis, kun ruuna pääsisi tänään laiskottelemaan oikein olan takaa. Huomenna se ei vastaisi mihinkään apuihin, vaan tahtoisi mennä samalla lehmä-vaihteella, kuin tänäänkin. En siltikään jaksanut ottaa Eppuun mitään tatsia, vaan annoin sen nauttia elämästä ja kesästä.
Leikittyämme hetken aikaa veden viileydessä käänsin Epun turvan kohti kotia. Menimme harvinaisen rauhallista tahtia takaisin tallille, jossa vielä huuhtaisin ruunaa kevyesti viileällä vedellä läpi, jotta se vähän jäähtyisi ennen laitumelle painelua. Kylmäsin varmuuden vuoksi vielä ruunan jalat, sipaisin niihin hieman linimenttiä ja kuivattelun jälkeen suihkin Eppuun vielä ötökkämyrkkyä.
Sitten kippasin hevosen takaisin laitumelle muiden eläkeläisten kanssa (heh heh!). Putsasin sen varusteet, laittelin hikisen satulahuovan ja märät suojat kuivumaan, pesin kuolaimet ja pyyhin suitset ja satulan läpi muutenkin. Katsoin myös että huomista koulutreeniä varten kaikki tavarat olisivat valmiina ja tallessa. Sotkin vielä Epun iltaruuan ja seuraavan aamun amuuruuan valmiiksi kippoihin.
ILTA
1 litra kauraa
0,5 litraa peacemakeriä
0,5 litraa build uppia
1 litra turvotettua greenlinea
kivennäinen
1 pumppaus chevinal plussaa
(kevät+ syksy) B- ja E-vitamiini
AAMU
0,5 litraa kauraa
0,5 litraa build uppia
1 litra turvotettua greenlinea
2 ruokalusikkalista karkeaa merisuolaa
Sellaisia sössöjä Eppu syö. Kauraa ja build uppia energiatason ylläpitämiseksi, greenlinea ja peacemakeriä lihavuuskunnon säilyttämiseksi (Eppu on vähän nirso heinän syömisen suhteen) ja suolaa, vitaamineja ja kivennäistä tottakai!
Saatuani sapuskat sekoitettua, hyppäsin autooni ja hurrasin pois.
Huomiseen siis!
