Uusi tulokas kaksikkoomme.

© Anne L.

 Olen miettinyt jo pitkän aikaa, ettei aikani aivan täysin yksinään riitä Epulle, vaikka parhaani yritänkin. Siksi suunnittelin ottavani ensin Epulle hoitajan, mutta en ikinä voisi luottaa kultamussukkaani pelkän hoitajan käsiin. Sitten keksin loistavan ratkaisun! Vuokraaja! ottaisin Epulle vuokraajan! Hauskaa, helppoa ja siitä saisi hieman rahaa Eppu-herran ylläpitoon (olen alkanut kerätä tulevia eläinlääkäreitä varten vararahastoa, Eppu on jo kuitenkin hieman iäkäs, niin ehkä jo kymmenen vuoden päästä saatamme tarvita moista vararahastoa.)

 Kävin läpi kymmenittäin eri vuokraaja-ehdokkaita, mutta yksikään heistä ei ollut tarpeeksi hyvä Eppu-kullalleni, ennenkuin eilen käynyt Sanja oli ehdottoman loistava. Tämä tiesi, miten loistavaa hevosta tuli käsitellä ja ratsastaa, joten toivotin hänet tervetulleeksi joukkoomme.

 Sanja tulee myös kirjoittamaan omia juttujaan tähän minun ja Epun hoitokirjaan, joten meidän kaksikossamme on uusi jäsen minun ja Epun lisäksi! :) Kuinka mukavaa. Sanja käy alkuun vain kerran viikossa, mutta jos hommat alkavat sujua ja voin luottaa kyseiseen henkilöön, niin saatan antaa tälle luvan käydä useampana päivänä viikossa. Sanja ratsastaa myös melko hyvin, mutta yritän silti olla jonkin verran paikalla tämän ratsastaessa, jotta voin korjata hänen tekemiään virheitä, niin Eppu-kultani ei tarvitse kärsiä huonosta ratsastuksesta hetkeäkään.

 Sellaisia uutisia tänään! Sanja aloittaakin heti huomenna, mutta itselläni on muita menoja, niin en ehdi tulemaan tallille katsomaan, miten näillä kahdella sujuu, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin!

Kesämaastoilua!

 Oi miten ihanaa, pääsin kokeilemaan Epun uusia, upeita varusteita laittamalla ruunan ratsastuskuntoon maastoreissua varten. Liekkijärven maisemat olivat vuoden ympäri upeita, mutta kesä oli ehdottomasti omaa suosikkiaikaani maastoiluun. Oli muutenkin liian kuuma änkeytyä kentälle tai maneesiin ja yrittää koota ajatuksensa jotain kouluvääntöä varten.

 Sain pyyhkiä hikeä otsalta (ja muualtakin) koko kuntoonlaiton ajan. Tottakai ruunan pentele oli käynyt piehtaroimassa oikein urakalla. Se pölypilvi, joka harjaamalla irtosi, oli vetänyt vertoja Saharan hiekkamyrskyillekin. Mutta huhkiminen ja hikoilu palkittiin ja lopuksi vihreään puettu ruuna oli ratsastajineen valmis maastomatkalle.

 Kuuman ilman vuoksi suunnittelin tähtääväni kulkuni veden äärelle, koska eihän mikään ollut kesäkuumalla mukavampaa, kuin vähän kahlata rantavedessä... Yritin myös parhaani vältellä hämäriä metsäpolkuja, koska en välittänyt hyttysten joukkohyökkäyksistä. Toki pieni paarmalauma ja kourallinen itsepäisiä hyttysiä seurasi kintereillämme, mutta sehän nyt kuului kesään.

 Kävelimme ja ravailimme puolipitkällä ohjalla kohti Liekkijärven rantaa ja rannalle päästyämme sain vain todeta, että emme olleet ainoita, jotka olivat saaneet rantavedessä kahlailua-idean päähänsä. Ranta oli täynnä erilaisia ratsukoita mulaamassa vedessä.Kiroilin mielessäni, tottakai rannan piti olla täynnä juuri silloin, kun minä olisin sinne tahtonut. Tyydyimme siis railakkaan rantalaukan sijaan kävelemään rauhallista tahtia pitkin veden rajaa.

 Poistuimme rannalta ja nostimme laukan läheisellä peltotiellä. Laukka oli laiskaa, hädin tuskin kolmitahtista ja ruuna kulki pitkänä ja pää matalalla, kuin laiska lehmä. Annoin sen tehdä niin, oli liian kuuma ryhtyä vaaatimaan mitään muutakaan. Palasimme samanlaista, vähän turhankin rentoa laukkaa rannalle, josta porukkaa oli kadonnut muutaman ratsukon verran.

 Ohjasin Epun veteen etupolvia myöten. Siitäpäs ruuna innostui, se kuopi, pärski, hörppi ja nosteli kinttujaan, kuin nuori gaselli. Välillä se heittele takapäätään sivulle kuin kevätvarsa, ja taas minä annoin sen tehdä niin. Huomenna olisi morkkis, kun ruuna pääsisi tänään laiskottelemaan oikein olan takaa. Huomenna se ei vastaisi mihinkään apuihin, vaan tahtoisi mennä samalla lehmä-vaihteella, kuin tänäänkin. En siltikään jaksanut ottaa Eppuun mitään tatsia, vaan annoin sen nauttia elämästä ja kesästä.

 Leikittyämme hetken aikaa veden viileydessä käänsin Epun turvan kohti kotia. Menimme harvinaisen rauhallista tahtia takaisin tallille, jossa vielä huuhtaisin ruunaa kevyesti viileällä vedellä läpi, jotta se vähän jäähtyisi ennen laitumelle painelua. Kylmäsin varmuuden vuoksi vielä ruunan jalat, sipaisin niihin hieman linimenttiä ja kuivattelun jälkeen suihkin Eppuun vielä ötökkämyrkkyä.

 Sitten kippasin hevosen takaisin laitumelle muiden eläkeläisten kanssa (heh heh!). Putsasin sen varusteet, laittelin hikisen satulahuovan ja märät suojat kuivumaan, pesin kuolaimet ja pyyhin suitset ja satulan läpi muutenkin. Katsoin myös että huomista koulutreeniä varten kaikki tavarat olisivat valmiina ja tallessa. Sotkin vielä Epun iltaruuan ja seuraavan aamun amuuruuan valmiiksi kippoihin.

ILTA 
1 litra kauraa
0,5 litraa peacemakeriä
0,5 litraa build uppia
1 litra turvotettua greenlinea
kivennäinen
1 pumppaus chevinal plussaa
(kevät+ syksy) B- ja E-vitamiini

AAMU
0,5 litraa kauraa
0,5 litraa build uppia
1 litra turvotettua greenlinea
2 ruokalusikkalista karkeaa merisuolaa

 Sellaisia sössöjä Eppu syö. Kauraa ja build uppia energiatason ylläpitämiseksi, greenlinea ja peacemakeriä lihavuuskunnon säilyttämiseksi (Eppu on vähän nirso heinän syömisen suhteen) ja suolaa, vitaamineja ja kivennäistä tottakai!

 Saatuani sapuskat sekoitettua, hyppäsin autooni ja hurrasin pois.
Huomiseen siis!

Varusteostoksilla.

 Totesin tässä yksi päivä, että arvon herrani Episoden, alias Epun, varusteet ovat aikojen saatossa hitusen (köh köh) kulahtaneet. Näin ollen omistaessani hieman ylimääräistä kahisevaa, päätin piipahtaa Equestrian PRO:ssa ja tehdä vähän hankintoja - tietenkin sävy sävyyn mätsäten. ;) <3

 Tässä siis totaalisen täydellinen Epun varustepostaus uusista varusteista. Ehkä sitten seuraavan tilipävän aikaan ostellaan ruunalle vielä jotain muuta ihanaa - ja täysin tarpeetonta. Voisinpa myös shopata itselleni jotain silloin? Kuulostaa omaan korvaani ainakin varsin mukavaiselta.

 Satula & satulavarusteet
Epulla on aiemmin ollut varusteiden värinä ruskea, mutta nyt siihen tuli muutos! Olen aina ollu klassisen mustan kannalla nahkaisissa varusteissa ja ups, sinne kallistuttiin nytkin.



Sir Classic - Koulusatula
 Eppuhan on tunnetusti kouluratsu, oikein loistava sellainen, joten miksi nähdä turha vaiva ja ostaa yleis- saatika estesatulaa, kun se pieni hyppiminen ja maastoilu mitä me Epun kanssa harrastetaan, hoituu hyvin koulupenkinkin kanssa? Kun kouluahan me pääasiassa väännetään, niin olisi hölmöä ostaa jotain muuta, kuin mitä tarvitsee, eikö vain? Niinpä päädyimme Sir Classicin koulupenkkiin, mustana tietenkin.

Oheistuotteina nautimme Sir Classicin nahkaisesta kouluvyöstä (musta, hopeat soljet) ja Sir Classicin nahkaisista jalustinhihnoista (mustat, hopeat soljet).

No jalustinten kanssa innostuin vähän höpsöttelemään. Kotikäyttöön ihanan raikkaat, omenanvihreät WEGAn jalustimet. Kilpakäyttöön (jos satumme radoille vielä eksymään ;>) sitten Sir Classicin turvajalustimet mustilla suojakumeilla.

Huopaostoksistani ensimmäinen on Cassielin kouluhuopa, mallistoa "Sweet". Värinä, tietenkin, ihastuttava omenan/limenvihreä. Ja kirkas sellainen! Minä täti kun niin tykkään vihreästä ja Epulle vielä kaikean kukkuraksi sopii vihreä (vihreä sopii kaikille.) niin luulen että Epun varusteet tulevat jatkossa olemaan melkoisen vihreään painottuvia muutenkin, kuin vain satulahuopien osalta. ;)

Kotikäyttöön sitten vihreiden huopien kanssa vielä mukaan "Pony" teddyromaani Cassielilta. Onneksi näitä sai myös full-kokoisena, niin saatiin Epunkin selkään sopivan kokoinen. ;) Sävy sävyyn, tietenkin.

Toinen kotikäyttöön tarkoitettu huopa, nyt värimaailmaankin saadaan hieman vaihtelua, mutta vain hieman. Kyseessä on WEGA:n kouluhuopa (Classic), Harmaa pohjaltaan, vihreillä tarroilla. Logo säväytti niin paljon, että pakkohan tällainen oli saada!

Kilpahuovaksi ei mitään vähempää, kuin tietenkin SUOMI huopa! :D Sini-valkoisena. Kyllä nyt kelpaa edustaa! Tosiaan tämäkin Cassielin huopia, suoraan Suomi-mallistosta. ;)






 Suitset & oheistuotteet

Normisuitsiksi otin WEGA:N Aachensuitset timanttiotsapannalla. Täytyyhän sitä nyt ukkelilla olla vähän blingblingiä. ;)

Suitsille tuli kaveriksi napattua Sir Classicin mustat nahkaohjat koristepunoksilla ja hopeisilla soljilla. Sekä varaksi Sir Classicin perus-nahkaohjat, mustana hopeisilla soljilla. Ostin myös WEGA:n perus V-otsapannan, ilman blingblingiä, jos alkaa jatkuva säihke ruunan otsassa itseäni ahdistamaan.

Kilpailuja varten tarttui matkaan myös Cassielin hopean värinen ketjuotsapanta, saa sitten suitsetkin kisakuosiin. ;)

Toinen mahtiostokseni suitsiin (ja varsinkin kisoihin) liittyen olivat Bridlemanin kankisuitset ohjilla. :) Täytyyhän sitä nyt olla alan varusteet kohdillaan, jos jossakin meinaa ruunan kanssa näyttäytyä. ;) Ai miten niin olen pinnallinen? No ehkä joissain asioissa vähän, mutta mielestäni Eppu on niin komea, että ansaitsee ruuna arvoisensa varusteetkin!

 Kuolaimia tuli ostettua vain parit kappaleet, Bridlemanin suorat kankikuolaimet ja Bridlemanin D-kolmipalat, ovat mukavat suussa. :)


 Loimet & riimut naruineen

Eppu asustelee nykyään ulkosalla vuoden ympäri, kun herran majapaikka on Liekkijärven pihatossa. Näin ollen Eppu myös kasvattaa melkoisen messevän talvikarvan, mutta koska herra on jo iäkäs ja hikoaa reilusti, varsinkin talvisin, niin on ollut syytä ostaa ruunalle muutamat loimet kaiken varmuuden varalta. Ensimmäinen hankinta oli Cassielin Sweet-malliston sadeloimi. Fleecevuori ja kaikki ja arvaattekos jo minkä värisenä mahtoi lähteä mukaan?

Toppaloimina toimivat harmaa-vihreä WEGA:n Unik ja samoissa sävyissä kulkeva Elpin toppaloimi Icy I. Sadeloimi lähinnä syksy-kevät käyttöön, sellaisille kauheille rankkasateille. Toppaloimet onkin sitten tarkoitettu sellaisille oikeille pakkasille, -20astetta ja alaspäin mentäessä.

Myös sitten talviseen kuivatteluun tuli hamstrattua parit loimet, ensimmäisenä koko vihreä Cassielin villaloimi "Sweet"-mallistosta, sekä Cassielin fleeceloimi "Modern"-mallistoa, vaaleanvihreänä TIETENKIN!

Toinen fleeceloimitapaus oli WEGA:n "Unik" mallistoa, harmaan-vihreänä. Nämä toimivat loistavina kuivatusloimina talven pakkasilla, sekä tietenkin edustus/matkustusloimina kisamatkoilla.

Yltäkaikkiaan yhteensä siis kuusi loimea, jolla tulemme varmasti pärjäämään sangen loistavasti - ainakin alkuun. ;)

Riimuja tuli löydettyä kaksi kappaletta, toinen jääköön varariimuksi, jos vanhus saa tämän toisen vaikka vahingossa rikki. ;) WEGA:n "Unik Fluffy" riimu kaikkine pehmusteineen ja vihreänä tarttui tällä kertaa mukaan. Pitäähän sitä nyt vähän lampaankarvaa. ;)

Varariimuksi hankittiin WEGA:n "Unik"-riimu, mätsäten loimi- ja huopaväreihin, eli harmaa-vaaleanvihreä yksilö napattiin myös ostoskärryyn.






Sekä Cassielin "Sweet"-mallistoa oleva omenanvihreä riimunvarsi. Näitä tulikin napattua mukaan kolme kappaletta, koska tiedän, että aina tarvitaan vähintään yksi varalle, joten miksei suoraan kaksi? Tarvettahan saattaa esiintyä yllättäen...




Suojat ja pintelit
Tähän alueeseen päätän varusteiden haalimiseni, koska rahani loppuvat pian kesken. Mutta onpahan ruuna ainakin kauniisti ja asiallisin värein puettu!

Etujalkoihin Cassielin "Sweet" vihreät jännesuojat. Lähinnä maastoiluun ja pieneen hyppelyyn, kun kouluväännön kanssa meillä on sitten yleensä pintelit jokaisella jalassa. Ja taas mennään sävy-sävyyn!

Takajalkoihin täytyi ottaa vaaleanvihreät Cassielin pitkät hivutussuojat, kun Sweettiä ei löytynyt korkeana mallina, enkä tahdo Epulle sellaisia pieniä, säälittäviä rutjanoita takasiin enää koskaan. Jos suojataan, niin suojataan sitten edes kunnolla. :D Joten Cassielin "Modern" mallistoa tuli napattua vähän myös mukaan.

Ja varsinkin talvimaastoiluun tarvitaan mukaan WEGA:n neopreenibuutsit, lampaankarvalla tottakai. Emme tahdo polkemia emmekä hankaumia, otamme vähän varman päälle. ;)

Pintelinpatjoja tarttui mukaan yhteensä 8 kappaletta: neljät mustat ja neljät valkoiset. En tosin ymmärrä miksi ostin niin monet, mutta kaipa kaipaan välillä väreihin pientä vaihtelua ja täytyyhän niitä patjoja ehtiä pestäkin joskus. ;)

Pinteleistä nappasin tuttua Cassielin Sweet-mallistoa. Omenanvihreät joustopintelit tarttuivat mukaani ja minulla on kutina, että nämä päätyvät kovaan käyttöön.

Toiset pintelimme oat WEGA:n "Unik" mallistoa, vihreä-harmaaat fleecepintelit, joita suunnittelin käyttäväni lähinnä koulukisojen lämmittelyssä, ehkä joskus kotonakin. Ovathan hienot! :)

On todella harmi, ettei Equestrian PRO:sta löydy (vielä ainakaan) pitkiä koulusuojia, sellaiset tahtoisin sekä valkoisena, että vihreänä. Ehkäpä voin ehdottaa jollekin, WEGA:lle tai Cassielille että ottaisivat moiset vielä mallistoonsa. Noo, ehkäpä sitten tulevaisuudessa.

 Noh, tulipahan sitä tuhlattua, mutta ehkä tällä nyt päästään Epun kanssa alkuun ja voidaan laittaa vanhat, kulahtaneet tavarat kiertoon / hyväntekeväisyyteen. :)